Nousujuhlat

Jalkapallon suuret tunteet ovat olleet aivan syväjäässä viimeisen vuoden ajan, sillä ei TV-jalkapallo voi todellakaan nostaa tunteita samalla tavalla pintaan.

Naapurinkaupunki Bochumissa alkoi jalkapallon saralla tapahtumaan. Vfl Bochum on pelannut loistavastasi koko koronakauden ja oli viimeisellä kierroksella silausta vaille 2. Bundesliigan voittoa.

Viimeisellä pelikierroksella pääsi esimerkiksi Rostockissa ja Berlinissä yleisöä stadionille, mutta ei Bochumissa. Tartuntatilanne oli vielä Bochumissa sen verran huono.

Oli kuitenkin mahtava nähdä miten ihmiset ottivat Bundesliiga nousun ja miten riemu purkautui, vaikkakin vain stadionin ulkopuolelta. Sillä menestys on viime vuosina karttanut Bochumia. Kuka jaksaa enää innostua, jos Bayern voittaa yhdeksän mestaruutta putkeen?

Ruhrstadionille vievä katu Castroper Straße oli suljettu poliisien toimesta.

Seura ja kaupunki pyysivät, että kannattajat jäisivät kotiin juhlimaan. Oli kuitenkin sanomattakin selvää, että Bochumilaiset eivät jääneet kotisohvilleen makaamaan, kun nousu varmistuu.

Stadionin lähistöllä oleva parkkipaikka täyttyi pelin edetessä.

Thomas Reis

Täksi kaudeksi ei käytetty Jenin Jeniä siirtoihin. Kokoonpanoa oli rakennettu hiljalleen harkiten ja näin jälkikäteen homma taisi toimia.

Omata mielestä yksi parhaista hankinnoista oli Gerrit Holtmann, joka siirtyi ilmaisella siirrolla 1.FSV Mainz 05:ista. Gerritillä on sopimus myös ensi kaudesta, mielenkiinnoista nähdä miten Gerrit pärjää ensi kaudella Bundesliigassa.

Sorry hat länger gedauert“ – “Sorry ,että tässä meni pidempään

Bochumin iskulause nousujuhlissa

Loppujen lopuksi suurin kiitos noususta taitaa langeta kuitenkin Bochumin valmentaja Thomas Reis:llle, joka sai joukkueen pelaamaan koko kauden tasaisesti ja tehokkaasti. Veikkaan että nousun myötä Reisista tuli samalla seuralegenda, sillä Reis on kokenut Bochumissa lähes kaiken. Reis pelasi vuodet 1995–2003 VfL Bochum:in paidassa Bundesliigaa ja 2. Bundesliigaa. Sinä aikana Reis nousi jopa kaksi kertaa Bundesliigaan, nyt oli vuorossa ensimmäinen nousu valmentajana.

Lisäksi Reis on urallaan valmentanut Bochumin naisjoukkuetta, U19-joukkuetta, U23-joukkuetta ja toiminut edustuksen kakkosena. Päävalmentajana hän otti vastuun kesken viime kauden (2019/2020).

Seitsemäs nousu

Paikalla tuntui olevan koko kaupunki – vanhasta nuoreen. Paljon oli paikalla myös kannattajia jotka muistavat Bochumin edelliset suuret ajat. Vfl Bochmin seuran suurimmiksi menestyksen vuosiksi voittanee laittaa kaudet 1996/97 ja 2003/04, jolloin Bochum pääsi osallistumaan UEFA-cup:iin.

Blast from the past: Wosz ja Christiansen

Kaiken kaikkiaan nousu oli Vfl Bochumille jo seitsemäs. Edelliset kerrat olivat vuosina 1971, 1994, 1996, 2000, 2002 ja 2006. Vuoden 2006 nousun jälkeen seura ja kaupunki sai nauttia Bundesliigaa peleistä neljä kautta. Nyt on mennyt 11-kautta 2. Bundesliigassa. Tuleva kausi 2021/22 olisi sitten numero 35 Bundesliigassa.

Juhlat

Jopa stadionin edusta oli jostain syystä suljettu, siitä pitivät sadat poliisit huolen. Stadionin läheisyydessä oleva parkkipaikka alkoi kuitenkin täytymään ja ihmiset ottivat täysin rinnoin ilon irti Bochumin noususta.

Paikalle saavuttua huomasin, että Bochumissa ei olut kuulutkaan mistään K-viruksesta.

Ilmeisesti poliisit olivat osanneet odottaa riemukkaita juhlia. Loppujen lopuksi paikalle saapui noin 7000 kannattajaa ja satoja mellakkapoliiseja.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten väki olisi käyttäytynet ilman mellakkapoliiseja, nyt tunnelma oli jokseenkin odottava. Oli vaan ajan kysymys koska tunteet poliiseja kohtaa purkautuvat “väärin”. Luinkin lehdestä, että oli tullut pientä kahakkaa. Ei yllättänyt.

Poliisi pamputtaa

Stadionilla on kiellettyä polttaa soihtuja ja siitä tulee usein porttikieltoja stadionille. Tämän tästäkin poliisit vetivät porukasta nuoria miehiä, jotka olivat innostuneet soihdutamaan. Mitähän palkkioita on luvassa, kun polttaa soihtuja 500 metriä stadionilta. Toivottavasti ei ainakaan porttikieltoa.

Pelin jälkeen tuntui, että kaikki tiet veivät stadionille. Väki siirtyi paikalle autoilla, pyörillä ja kävellen. Katselin aikani mitä tapahtuu, mutta jossain vaiheessa olinkin saanut jo yliannostuksen sini-valkoista riemua. Oli parempi nostaa kytkintä ja palata puna-valkoiseen Düsseldorfiin.

Bulia kohti

Täytyy nostaa hautta Bochumille, sillä en usko että olisivat olleet monenkaan listoilla voittamaan 2. Bundesliigan.

Nämä tarinat ovat urheilun kermaa ja urheilun yllätyksellisyys sytyttävät meidät kerta toisensa jälkeen ja Superliigalla ei tee kukaan yhtään mitään.

Helppoa ei tule olemaan Bundesliigassa, mutta näin lopuksi en voi muuta kuin onnitella ja sanoa Proost – Kippis!

Bochmin oma olut – Moritz Fiege

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s